Kotikulmilla

Kotitalomme on nimeltään Girasol, suomeksi auringonkukka. Talo on koko korttelin kokoinen ja pihana upea 150:n lajin puutarha uima-altaineen. Altaassa voisi uida ihan kuntoillakseenkin, kunhan vaan lämpötila nousee parinkympin tienoolle tämänhetkisestä neljästätoista. Kotimme parvekkeelta ylimmästä kerroksesta näkyy pihan yli Los Bolichesiin ja aina merelle saakka. Aurinkotuoli on ollut päivittäisessä käytössä operaation "pandoista eroon" johdosta.

Girasolissa toimii asuinhuoneistojen lisäksi espanjalainen vanhainkoti, suomalainen urheiluhierojakoulu sekä Asociación Finlandesa Suomela. Suomela on jäsenyhdistys, joka järjestää toimintaa alueen suomalaisille. Jooga, venyttely, erilaiset kuntojumpat, espanjan tunnit, karaoke- ja tanssi-illat jne. ovat pienellä jäsenmaksulla käytettävissä. Muutamaa oon jo kerennyt kokeilemaan, mutta kun jäsenten keski-ikä hipoo seittemääkymppiä ja toiminta on sen mukaista, meinaa meno olla liian rauhallista mun makuun. Mitä mieltä liikunta-alan ystäväni olette siitä, kun venyttelytunnin toistelluin asia on, että lihaksen ei saa antaa rentoutua, vaan sitä pitää "pumpata" eli jännittää ja rentouttaa vuorotellen koko venytyksen ajan :O ?????

Samuel on innostunut valokuvaamisesta, mikä tietysti sopii mulle, niin pääsen itsekin joskus kuviin :). Köpöteltiin päiväkävelylle läheiselle "kilpikonnavuorelle". Se nousee talomme takaa pienestä puistosta jonka lätäkössä asustaa kilpikonnia ja kala. Vuori ei ehkä ole oikea sana kuvaamaan mäennyppylää, vaikka onkin alueen korkein kohta. Pakaratreeniltä täällä ei voi välttyä, kun aina on matkalla ylös tai alas. Liekö se ollenkaan paha asia :)...



Vamos a la Playa

Aamun pelastus on lähikahvilan café con leche ja pitufo! Pitufo on paahdettu sämpylä, jonka päälle hierotaan valkosipulinkynttä, lorautetaan ronskisti öljyä ja levitetään kruunuksi tuoretomaattimurskaa, NAM. Tämän nautinnon saa vain kahdella eurolla. Plussana mainittakoon kahvilan terassille aukeava aamuinen katutohina. Pitufo viikossa pitää mielen virkeänä :)! Hassua on, että pitufo tarkoittaa espanjan kielessä myös smurffia.

Pitufoista saatua virtaa on hyvä kuluttaa aamulenkillä. Euroopan pisimmäksi mainostettu rantabulevardi eli paseo päättyy Fuengirolan toisessa laidassa olevaan Sohailin linnaan. Sinne asti en vielä ole kerennyt, mutta läheinen Miramarin ostoskeskus on tullut sitäkin tutummaksi.

Ulkoillessa aurinkolasit on ihan must juttu. Tämän seurauksena "pandat" ovat jo niin huomiota herättävät, että ilman aurinkolaseja ei enää kehtaisi liikkuakaan. Vuoden sketsihahmokilpailun voiton takaa koko dekolteen peittävä kirkkaanpunainen aurinkoihottuma :D.

Vuoren juurella



Fuengirola sijaitsee meren ja vuorten välissä. Sopivasti stadia ja luontoa, täydellinen paketti. Pacosissa on rauhallista ja yöt saa nukkua rauhassa vailla liikenteen tai ihmisten melua. Kadut heräävät aamulla henkiin ja ihmisvilinästä on välillä vaikea puikkelehtia läpi. Suojatiellä on lähes aina kävelijän etu ja auton voi parkkeerata vaikka keskelle tietä, jos muistaa jättää hätävilkut päälle. Kahvilassa ei viileälläkään ilmalla kannata istua sisällä, terden puolella kun näkee enemmän elämää.

Sunnuntaina karkasimme hetkeksi kaupungista lähimmälle vuorelle. Matka Mijaksen kylään n.450 metrin korkeuteen oli pelkkää mutkikasta nousua. Kävelytahti oli leppoisa ja maisemissa riitti ihailua. Perillä meitä odotti symppis kylä, jonne on päästävä vielä monta kertaa uudestaan. Kaikki jo lentolippunsa varanneet ja vielä matkaa harkitsevat huom: lenkkarit mukaan.

Sääli että ollaan jo kihloissa, sillä valtaistuimen eteen olisi loistavaa polvistua. Mutta onhan takana idyllinen kalliokappeli...

Ensimmäinen viikko auringossa!

Lensin viikko sitten Espanjan Malagaan pimeyttä pakoon. Talvi se on täälläkin, mutta paljon armollisempi kuin Suomessa. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöä on liki 20 astetta. Asun Fuengirolan Los Pacosissa vuorten ja meren välissä. Bussi kaartaa talon ohi kymmenessä minuutissa keskustaan ja paikallisjuna Renfellä pääsen kolmessa vartissa "isolle kirkolle" Malagaan. Pohjolan juroudesta ei ole tietoakaan, vaikka suomea kuulee kotikadulla siinä missä espanjaakin.

Valohoidon lisäksi saan energiaa liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta. Pihan uima-altaaseen lupaan pulahtaa, kun veden lämpötila on lähempänä kahtakymppiä kuin kymmentä! Siihen saakka käyn tanssimassa Sofia-opistolla, heilutan girya-kuulaa rannalla sekä pelaan tennistä ja padelia viereisessä korttelissa. Askelia kertyy päivässä kuin huomaamatta yli tuplasti suosituksiin nähden, kun fiilistelee kaupunkia tai patikoi esimerkiksi vuorilla.

Oppainani toimivat rakkaat kämppikseni Ritu ja Sampu.

Tämä on minun elämääni tämän sapattikevään ajan.

¡Qué vida!