maanantai 16. marraskuuta 2015

Don't walk!


Hetkittäin hermoja kiristää, kun heti kadulle astuessa on tarjolla moottoripyöräkyytiä, taksia ja mitä tahansa keinoa liikkua muutoin kuin kävellen. Sinnikkäimmät ajavat korttelin tai kaksi vierellä, kun yritän kertoa lähteneeni nimenomaan kävelylle. "Don't walk!" on myyntipuheista yleisin. Sain paikalliselta vinkin kantaa kädessä moottoripyöräkypärää kävellessäni, niin minun luullaan olevan matkalla motolleni. Kypärähän mulla jo onkin, joten kanniskelemaan vaan!

Ostin rikkoutuneen puhelimeni tilalle uuden jo alkureissusta ja sain kaupanpäällisiksi kypärän. Silloin nauratti kovasti, mutta sittemmin on se tullut tarpeeseen jo useamman kerran. Kuljemme osaan harjoittelupaikoista yliopisto-opiskelijoiden kyydissä. Itse en lähtisi tämän hullun liikenteen sekaan ajamaan, paitsi fillarilla. Fillarireissu päätyi osaltani sairaalapäivystykseen, mutta sillä ei taas ollut mitään tekemistä liikenteen kaoottisuuden kanssa. Ajaessa silmään lentäneestä roskasta oli yllättävän paljon huolta ja murhetta, mutta näin jälkikäteen tilanteesta on löytynyt enimmäkseen koomisia puolia.
 
Liikennettä on paljon ja saatetta samassa suhteessa. Moton ja zygän kyydissä onkin hyvä pitää suusuojaa. Todellisilla auringonpakoilija-ammattilaisilla on kuumimmillakin helteillä koko pään ja niskan suojaava päähine. Lyhythihaista ja -lahkeista ei paikallinen päälleen pue keskellä päivää. Onhan vaalea iho kauniinpaa kuin ruskettunut.

Liikenteen seassa poukkoilu jalan on sekin oma taiteenlajinsa. Jalkakäytäviä ei käytännössä ole, joten kulkijat kuuluvat teiden laidoille. Moottoriliikenne voi ajaa molemmilla kaistoilla molempiin suuntiin ja liikennevaloja ei kunnioiteta. Kahdessa kuukaudessa on kuitenkin oppinut ymmärtämään liikenteen sanattoman säännöt. Tietä ylittäessä tulee vain kulkea suoraan eteenpäin, sivuilta sinkoilevista mopoista huolimatta. Jos pysähdyt antamaan tietä, jäät todennäköisemmin alle. Puske siis eteenpäin vaan, kyllä ne väistää! Eilenkin väisti... 


torstai 5. marraskuuta 2015

Vietnam!

Kansainvälinen vaihto Huén kaupunkiin, Vietnamiin 14.9.-16.12.2015.


Miksi Vietnam?


Sosionomiopintojeni alkutaipaleella keväällä 2013 aloin pohtimaan kansainvälisen vaihdon mahdollisuutta. Jos lähtisin suorittamaan opintojani tai opintoihin kuuluvaa harjoitteluani ulkomaille, suuntaisin tietenkin toiseen kotiini, Espanjaan! Sain selville, että voisin lähteä Espanjan lisäksi toiseenkin kohteeseen. Lähteäkseen Etelä-Amerikkaan pitäisi osata paremmin espanjaa ja Australian surffiaaltojen kutsu vaimeni yhteistyöjärjestön puuttuessa. Lukuisista Diak:in yhteystyömaista ja -kaupungeista Vietnam kuulosti oikealta paikalta. Ilman yhtäkään järkevää syytä syksyllä 2014 fiilispohjalla tekemäni valinta toi minut Hué:n, Vietnamiin.

Yksin matkaan?


Samalle seikkailulle aikoneen reissukaverin matkasuunnitelmat tyssäsivät muutama kuukausi ennen lähtöä ja asennoiduin lähtemään yksin. Yksin lähteminen mietitytti, mutta lähtöä en aikonut perua. Syteen tai saveen!

Lopulta meitä lähti viisi sosionomiopiskelijaa ja yksi kuvakomunnikaatioopiskelija yhdessä reissuun. Tästä perheestä olen onnellinen! Meidän lisäksi samassa kaupungissa omia harjoittelujaan sairaalassa suorittavat neljä sairaanhoitajaopiskelijaa. Yksin ei siis tarvitse olla!

Sadekausi!


Ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta kun pohdin kohteen valinnan onnistumista, oli se hetki kun tajusin että matkustamme juuri sopivasti sadekaudeksi tulviville kaduille kahlaamaan. Huoli sateista ja myrskyistä on huuhtoutunut pois, enkä murehdi säitä. Tukalampaa olisi varmasti kuumimpaan aikaan neljänkymmenen asteen päivälämpötiloissa. Olemme saaneet tähän mennessä varmasti enemmän kuumia hellepäiviä, kuin märkiä syyssateita. Skootterin selkään kun ei laita pitkiä housuja, on perille päästessä lähes kuiva säällä kuin säällä. Vietnamilaisista sadeviitoista voisi Suomi ottaa mallia!