Huh hellettä!

Helteet alkoivat tiistaina, vihdoin! Pikkuhiljaa alkaa ihon värikin muistuttaa sitä, minkä mielikuvan voisi saada useamman kuukauden Espanjassa asuvan hipiästä.

Lusmu uimaopettaja kävi myös tänään uimassa :). Kun pihamme uima-altaan veden lämpötila nousi vihdoin kahteenkymppiin ja ilma oli lähempänä kolmeakymmentä, en voinut enää keksiä tekosyitä. Vesi tuntui niin lämpimältä ja uiminen hyvältä, että ei varmasti jää viimeiseksi pulikoinniksi. Köllötin tunteja uima-altaalla ja uppouduin antaumuksella kirjaan. Iltapäivällä laiskotteluni keskeytti heleä huudahdus parvekkeelta: "Sirkku, ruoka on valmista!"

Leppoisan sunnuntain kruunasi puolentoistatunnin tennissessiot Vilman kanssa. Huomenna on vuorossa tennistunti con el profesor. Vaviskaa Serena ja Venus, täältä tullaan!

Kesäkaverit

Musta Pantteri hiipi Espanjaan pääsiäisviikolla ystävänsä Veskun kanssa. Oskari oli todennut jo aiemmin, että onneksi Vilmakin on täällä, ettei mulla käy aika pitkäks :). Pojat tartutti lomafiiliksensä meihinkin ja sangriaa kului yksi jos toinenkin. Taisi joku heittää muutaman kärrynpyöränkin... Tulipa käytyä myös suomalaisessa ravintolassa Reflassa katsomassa lätkää, kun vieroitusoireet jääkiekosta oli niin kovat (ei meillä tytöillä tosin). Matkanjohtajan roolissa sain noottia niin ilmoista, kuin juna-aikatauluistakin. Osassa matkajärjestelyistä kuulemma onnistuinkin ja reissun loppuarvosana taisi olla lähellä ysiä, vai mitä sanoo mukana seuramatkoilla ollut raati? Perinteisesti molemmat lähtivät kotimatkalle itsensä polttaneina, vaikka Veskun tyttöystävä olikin pakannut heille mukaan aurinkorasvaa :D.

Oli ihana nähdä rakasta Oskarsia pitkästä aikaa!

Mi amore <3

Vamos a Madrid!

Fundación Dame Vida (http://www.dame-vida.org/) on hyväntekeväisyysjärjestö, jonka missiona on viedä valoa niille 25% maailman lapsista, joilla sitä ei ole. Nerokkaan pallon (www.soccket.com/) idea on yksinkertainen: mitä enemmän palloa potkii, sitä pidemmän aikaa siihen liitettävästä ledilampusta tulee valoa. Hueccon Dame Vida -levyn koko tuotto ohjataan tähän projektiin, jonka tukijoita ovat mm. David Villa, Sergio Ramos ja Pepe Reina.

500 ensimmäisen valopallon kunniaksi järjestettäisiin "Gala Dame Vida 500" Madridissa. Siitä se ajatus sitten lähti... Ostettiin liput gaalaan (ihan vierekkäiset paikat: 13 ja 15) ja tutkittiin vaihtoehtoja päästä Madridiin. Pääsiäisviikko Semana Santa mutkisti asioita, eikä juniin meinannut saada lippuja. Lopulta löydettiin junaliput Málaga-Córdoba-Madrid ja dösäliput takaisinpäin Madrid-Málaga.

Córdoban juna-aseman turvatarkastus pääsi yllättämään ja meinattiin myöhästyä junasta. Hypättiin kyytiin viimeminuuteilla ja kädet jännityksestä täristen suunnattiin suoraan ravintolavaunuun. Espanjassa ei ole sallittua matkustaa kengittä junassa, nyt tiedämme senkin!

Perillä meillä oli hotellissa vartti aikaa puunata ja sitten puolijuoksua gaalaan Arteria Coliseumille. Tupa oli täynnä ja tunnelma katossa! Ennen keikkaa Hueccolle luovutettiin kultalevy ja tilaisuuden juontaja kertoi pitkät pätkät asioita, jotka meni meiltä aivan ohi :). Show oli hieno, eikä valoja oltu säästelty.

Seuraava päivä kului Madridia kierrellen. Kun kahvi maksaa 2,5e ja mojito 3e, niin valintahan oli oikeastaan jo tehty meidän puolesta :). Aurinkoinen päivä muuttui yllättäen vesisateeksi ja me jäätiin pitämään sadetta puun alle Parque del Retiroon. Vietettiin siskoslaatuaikaa sanaleikkien merkeissä ja niin se sadekin loppui aikanaan.

Kotimatka dösällä kesti seitsemän tuntia, mutta mikäs meillä oli matkustellessa. Kun matka taittuu ja maisemat vaihtuu, on hyvä vaan fiilistellä ja syödä eväitä :). Olihan retki!

Conil, no problem!

Surffilomamme alkoi kukonlaulun aikaisella herätyksellä ja neljän tunnin bussimatkalla Fuengirolasta Conil de la Fronteraan. Hypättiin pois mahdollisesti oikealla pysäkillä ja bussin perävalojen loisteessa meitä lähinnä nauratti, kun ei tiedetty missä oltiin. Lähdettiin perstuntumalla seuraamaan muita kulkijoita ja niin me löydettiinkin perille.

Hostal Playa Sur löytyi helposti ja vastaanotto oli oikein sydämellinen. Hostellin isäntäpariskunta piti meistä hyvää huolta koko pitkän viikonlopun, jonka Conilissa vietimme. Isännät tekivät herkkuillallisen mahdolliseksi kiikuttamalla omasta keittiöstään meille aterimet ja lautaset. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsisi kun on mansikoita ja viiniä!


Tihkusade ja viileä +15 sai meidät jännäämään surffaamista. Kun märkäpuvut oli kiskottu päälle, alkulämmittelyt juostu ja laudat jo kainalossa, unohtui keli sen sileän tien. Aalloilla ollessa kaikki muu unohtuu ja on helppo elää hetkessä. Naama hiekassa ja koko kroppa mustelmilla sitä vaan puskee aina uudestaan päin aaltoja ja taas laudan päälle. Surffaamiseen ei varmaan voi koskaan kyllästyä!

Surffasimme kolmena päivänä ja neljättä ei varmaan putkeen olisi kukaan meistä jaksanutkaan. Kyllä tiesi lihakset taas tehneen työtä! Viimeisen päivän kuvasta saattaa ehkä huomata rättiväsyneet, mutta niin onnelliset ilmeet :). Herätimme huomattavaa hilpeyttä raahautuessamme rannalta  kaatosateessa hostellille pyyhkeet olalla ja hiukset hiekassa.

Conilin yöelämäänkin tuli tutustuttua. Osuimme pariinkin otteeseen keskelle pääsiäiskulkuetta ja pelottavia hiippalakkeja. Mieletön fiilis olla keskellä väkijoukkoa heille tärkeän juhlan aikaan. Kuin olisi ollut kuokkimassa toisten bileissä.. Semana Santan vuoksi emme olleet ainoita turisteja, mutta saimme yllättävän paljon huomiota osaksemme. Paikallinen katutaiteilija imitoi Suomalaisten tapaa puhua espanjaa: "Hola. Que tal." kuulosti enemmänkin riidan haastamiselta, kuin iloiselta tervehdykseltä. Kai me suomalaiset ollaan vähän sellasia :D.

Opintomatka Sevillaan

 

Espanjan intensiivikurssimme alkoi muutaman tunnin junamatkalla Málagasta Sevillaan. Karoliina unohti skumppapullot kotiin, mutta me selvittiin matkasta kuitenkin hymy huulilla. Perillä karttaa ei tarvinnut montaa kertaa vilkaista, sen tason maailmanmatkaajia oli kuitenkin liikkeellä :).

Maisteltiin aplareita suoraan puusta matkalla hotellille, jonka ikkunasta taas sai kerättyä sitruunoita. Hotelli oli halpa ja ihan symppis. Sameanvihreään uima-altaaseen en olisi varpaitani kastanut, mutta eipä tämä mikään uintileiri ollutkaan. Hotelli sijaitsi loistavasti juna-aseman ja illan keikkapaikan (Sala Q:n) välissä.


Päivän valossa Sevillasta tuli nähtyä vain pintasilaus. Bongattiin makeita maalattuja roskiksia ja kummallista arkkitehtuuria. Tihkusateessakin kaupunki oli tunnelmallinen ja kadut täynnä ihmisiä. Onneksi Karoliina osti vihdoin sateenvarjon, niin loppui sadekin kuin seinään :).

Intensiivikurssimme pohjimmainen tarkoitus oli päästä aistimaan Hueccon ja Los Delinquentesin keikkaa Sala Customissa. Meno oli loistava, joskin setti lyhyehkö. Huecco veti oman settinsä ja nousi lavalle vielä Los Delinquentesin kanssa.

Karoliina oli sitä mieltä, että täytyyhän meidän nyt tavata Huecco, kun kerran Sevillaan saakka oltiin tultu. Järjestysmies tai roudari kävi pyytämässä Hueccon juttelemaan. Hän oli erittäin otettu suomalaisista faneistaan. Kerroimme, ettei Suomessa varmaan muita hänen fanejaan olekaan :D. Viesti jos toinenkin on tullut vaihdettua Hueccon kanssa näin jälkikäteen ja jatkoa keikkaseikkailulle saattaa seurata ;)...

Keikan jälkeen tutustuimme paikalliseen kaveriporukkaan ja siinä se ilta vierähtikin aamun puolelle. Tavattiin ihanan sydämellisiä ihmisiä ja hauskaa oli. Nähtiin Sevillasta arkisempi, espanjalaisempi puoli, kun oli oppaita mukana. Vielä kun oppisi muistamaan poskisuukot oma-alotteisesti ;).

Seuraavana päivänä lämpöä oli +27, aurinko paistoi ja meillä oli kova jano.

Que vida <3 !