lauantai 9. toukokuuta 2015
Lattia
torstai 7. toukokuuta 2015
Intiaanisikoni Istuva Kantapää
Viides kerta toden sanoo!
Ja taas oli katse kohti vuoren huippua. Tällä kertaa intiaanisiskoni "Istuva Kantapää" lähti mukaan seikkailuun. Minun intiaaninimeni "Makaa Sohvalla Ja Elämä Valuu Hukkaan" on vitsi, joka aukeaa niille jotka tuntevat mut. Olinhan nytkin aika kaukana kotisohvasta ja arkisimmasta arjesta...
Laiskahko reggae-musiikki säesti nousuamme ja polkujen ollessa jo ennestään tuttuja ei karttaa tarvinnut juuri vilkuilla. Jokaiseen reissuun kuuluu kuitenkin yllätyskortti ja tällä kertaa siihen liittyi satoja ampiaisia. Olin suunnitellun reitin valmiiksi ja meidän oli tarkoitus kulkea suorinta tietä ylös. Polun vaihtuessa uudeksi meidät kuitenkin yllätti sadat ampiaiset ja maa-ampiaispesä. Jouduimme kiertämään kohdan ja yritimme kiivetä rinnettä samalle polulle toiseen kohtaan. Huonoin tuloksin: kivet alkoivat vieriä rinnettä alas ja meidän oli pakko vaihtaa suunnitelmaa. Uusi reitti toi matkaamme useamman lisäkilometrin, mutta säilyimmepähän ilman ampiaisen pistoja.
Sääpallon luona huipulla istuskeli mukava jenkkipariskunta, joita opetimme geokätköilemään ja niin se kauan haaveissa ollut kätkökin löytyi. Yhteispiknikin jälkeen tiemme erosivat ja laskeuduimme siskon kanssa takaisin Mijasin kylään tuttuja polkuja pitkin.
 |
| Ylämäki, alamäki yhdessä kulkien... |
 | |
| Geokätkö check! |
 |
| Perillä |
 | |
| La Bola |
Eksynyt vuorituristi ja neljä enkeliä
Suuntasimme eräänä päivänä ystävien kanssa Pico de Mijasille, eli Mijas-vuoren huipulle. Huippu sijaitsee 1151 metrin korkeudessa ja hyvällä säällä näkymät yltävät aina Afrikkaan saakka. Minulle vierailu Mijasin huipulla oli neljäs kerta, matkakavereilleni ensimmäinen. Litroittain vettä repuissa ja porukka reissufiiliksissä lähdimme kävelemään polkuja pitkin kohti korkeuksia.
Kohtasimme puolimatkassa suomalaisen naisen, joka oli eksynyt vuorelle jo tunteja aikaisemmin. Hätäkeskus ei ollut osannut paikantaa eksynyttä, eikä edes hätäkeskuspäivystäjän vuorivaellusryhmältä kysymät neuvot olleet auttaneet tilannetta. Naisen hätä oli jo suuri ja sekä vääränlainen vaatetus, että veden ja ruuan puute lisäsivät hänen pahaa oloaan. Annoimme vettä ja suolaista syötävää, kartan ja neuvot perille löytämiseksi. Vein hänet vielä hiukan alemmas rinnettä tien varrelle, josta ei voisi enää eksyä matkalla takaisin hotellille. Vaihdoimme vielä puhelinnumerot, kaiken varalta.
Meidän matka kuitenkin jatkui ylöspäin pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Vuorelle lähtiessä on varattava riittävästi aikaa, jotta ylimääräiset tauot eivät sekoita pakkaa. Näin olimmekin tehneet ja kaikki sujui mallikkaasti. Sankka pilvikerros jäi allemme kun jatkoimme helteisessä auringon paisteessa aina huipulle saakka. Upeissa maisemissa ja hyvässä seurassa tunnelmakin oli huipussa!
Kotimatkaamme säesti torvien ja rumpujen kaiku pitkin vuoren rinteitä. Semana santan pääsiäiskulkueiden orkestereiden musiikki kuului keskelle pilviverhoa, jonka läpi laskeuduimme alas rinnettä. Sain aiemmin päivällä eksyneeltä naiselta kauniin viestin "Siiri, enkelini...". Nainen halusi istua kanssamme illallispöytään kun palaamme takaisin Mijasin kylään.
Niinpä me viisi kulkijaa istuimme lopulta viinilasit käsissä Espanjan pimenevässä illassa. Hetken meitä yhdisti yhteinen jaettu kokemus. Kaunista.
tiistai 5. toukokuuta 2015
Almuñecar - Roquetas de Mar - Aguilas - Torrevieja - Alicante
Viikonloppureissu Torreviejaan ystävien luo on aina hyvä ratkaisu!
Samaan aikaan useampi ystävä sattui viettämään aikaansa Torreviejassa ja siinäpä vasta hyvä tekosyy lähteä tien päälle. Kun kyyti perille ilmestyi kuin tyhjästä, oli paketti kasassa. Menomatkalla yövyimme Roquetas de Marissa ja pysähdyimme Almuñecarissa sekä Aguilasissa kahvikupposen äärelle. Roquetas de Marissa ei erään asukkaan mukaan ole tapana käydä ravintoloissa syömässä, ja tämä tuli koettua illallispaikkaa etsiessä itsekin. Kaupungin kahdesta ravintolasta valitsimme sen, jossa kokki ei ollut paikalla. Lopulta saimme ruokaa, tosin emme sitä mitä listasta alunperin tilasimme. Matkailu avartaa!
Perillä löysin majapaikan Piian ja Kimin luota. Ihana, lungi viikonloppu uusilla nurkilla piristi ja tulipa korkattua kevään biitsiloikoilukausikin Saanan kanssa :) . Makeita ystäviä mulla!
"...ja kun kaupunki kiristää
maakuntamatkailu piristää
se pyyhkäsee pölyt olkapäiltä
ja painot pois vierittää
joo mä näin kauniita unia
ja niissä on mahtavia tapahtumia
eläviä värei eläviä kuvia..."
Raappana - Kauniita unia
 |
| Linja-autoasemahengailua Alicantessa |
 |
| Treenit altaalla |
 |
| Pieni pyörä, iso ihminen |
 |
| Playa |
 |
| Kaffepaussi Aguilasissa |
 | |
| Almuñecar |
 |
| Huomisen talo |
 |
| Reissukaverit <3 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)