maanantai 16. marraskuuta 2015

Don't walk!


Hetkittäin hermoja kiristää, kun heti kadulle astuessa on tarjolla moottoripyöräkyytiä, taksia ja mitä tahansa keinoa liikkua muutoin kuin kävellen. Sinnikkäimmät ajavat korttelin tai kaksi vierellä, kun yritän kertoa lähteneeni nimenomaan kävelylle. "Don't walk!" on myyntipuheista yleisin. Sain paikalliselta vinkin kantaa kädessä moottoripyöräkypärää kävellessäni, niin minun luullaan olevan matkalla motolleni. Kypärähän mulla jo onkin, joten kanniskelemaan vaan!

Ostin rikkoutuneen puhelimeni tilalle uuden jo alkureissusta ja sain kaupanpäällisiksi kypärän. Silloin nauratti kovasti, mutta sittemmin on se tullut tarpeeseen jo useamman kerran. Kuljemme osaan harjoittelupaikoista yliopisto-opiskelijoiden kyydissä. Itse en lähtisi tämän hullun liikenteen sekaan ajamaan, paitsi fillarilla. Fillarireissu päätyi osaltani sairaalapäivystykseen, mutta sillä ei taas ollut mitään tekemistä liikenteen kaoottisuuden kanssa. Ajaessa silmään lentäneestä roskasta oli yllättävän paljon huolta ja murhetta, mutta näin jälkikäteen tilanteesta on löytynyt enimmäkseen koomisia puolia.
 
Liikennettä on paljon ja saatetta samassa suhteessa. Moton ja zygän kyydissä onkin hyvä pitää suusuojaa. Todellisilla auringonpakoilija-ammattilaisilla on kuumimmillakin helteillä koko pään ja niskan suojaava päähine. Lyhythihaista ja -lahkeista ei paikallinen päälleen pue keskellä päivää. Onhan vaalea iho kauniinpaa kuin ruskettunut.

Liikenteen seassa poukkoilu jalan on sekin oma taiteenlajinsa. Jalkakäytäviä ei käytännössä ole, joten kulkijat kuuluvat teiden laidoille. Moottoriliikenne voi ajaa molemmilla kaistoilla molempiin suuntiin ja liikennevaloja ei kunnioiteta. Kahdessa kuukaudessa on kuitenkin oppinut ymmärtämään liikenteen sanattoman säännöt. Tietä ylittäessä tulee vain kulkea suoraan eteenpäin, sivuilta sinkoilevista mopoista huolimatta. Jos pysähdyt antamaan tietä, jäät todennäköisemmin alle. Puske siis eteenpäin vaan, kyllä ne väistää! Eilenkin väisti... 


torstai 5. marraskuuta 2015

Vietnam!

Kansainvälinen vaihto Huén kaupunkiin, Vietnamiin 14.9.-16.12.2015.


Miksi Vietnam?


Sosionomiopintojeni alkutaipaleella keväällä 2013 aloin pohtimaan kansainvälisen vaihdon mahdollisuutta. Jos lähtisin suorittamaan opintojani tai opintoihin kuuluvaa harjoitteluani ulkomaille, suuntaisin tietenkin toiseen kotiini, Espanjaan! Sain selville, että voisin lähteä Espanjan lisäksi toiseenkin kohteeseen. Lähteäkseen Etelä-Amerikkaan pitäisi osata paremmin espanjaa ja Australian surffiaaltojen kutsu vaimeni yhteistyöjärjestön puuttuessa. Lukuisista Diak:in yhteystyömaista ja -kaupungeista Vietnam kuulosti oikealta paikalta. Ilman yhtäkään järkevää syytä syksyllä 2014 fiilispohjalla tekemäni valinta toi minut Hué:n, Vietnamiin.

Yksin matkaan?


Samalle seikkailulle aikoneen reissukaverin matkasuunnitelmat tyssäsivät muutama kuukausi ennen lähtöä ja asennoiduin lähtemään yksin. Yksin lähteminen mietitytti, mutta lähtöä en aikonut perua. Syteen tai saveen!

Lopulta meitä lähti viisi sosionomiopiskelijaa ja yksi kuvakomunnikaatioopiskelija yhdessä reissuun. Tästä perheestä olen onnellinen! Meidän lisäksi samassa kaupungissa omia harjoittelujaan sairaalassa suorittavat neljä sairaanhoitajaopiskelijaa. Yksin ei siis tarvitse olla!

Sadekausi!


Ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta kun pohdin kohteen valinnan onnistumista, oli se hetki kun tajusin että matkustamme juuri sopivasti sadekaudeksi tulviville kaduille kahlaamaan. Huoli sateista ja myrskyistä on huuhtoutunut pois, enkä murehdi säitä. Tukalampaa olisi varmasti kuumimpaan aikaan neljänkymmenen asteen päivälämpötiloissa. Olemme saaneet tähän mennessä varmasti enemmän kuumia hellepäiviä, kuin märkiä syyssateita. Skootterin selkään kun ei laita pitkiä housuja, on perille päästessä lähes kuiva säällä kuin säällä. Vietnamilaisista sadeviitoista voisi Suomi ottaa mallia!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Surf en Cadiz

Siiri + Vilma + Elina = Cadiz

Surffin täyteinen viikonloppu Cadizissa oli kaunis ja rentouttava. Kolme päivää Cadizia, kolme mimmiä ja kaksi päivää surffia!




I did it!
Hymy herkässä surffin jälkeen
Matkalla Tarifasta Cadiziin
Hospederian parvekenäkymät Cadizin vanhankaupungin sydämessä


lauantai 9. toukokuuta 2015

Lattia

Rauhallinen iltapäiväkahvihetki keskeytyi lattianrajasta kuuluvaan rapinaan. Tarkempi katselu paljasti lattialaattojen olevan toisiaan vastaan kohollaan vuorijonon lailla. Rapinaa seurasi laattojen irtoamisesta ja halkeamisesta aiheutunut pauke ja hetkessä meillä oli uudelleen sisustettu olohuone. Kyllä elämä osaa yllättää :) !


torstai 7. toukokuuta 2015

Intiaanisikoni Istuva Kantapää

 

Viides kerta toden sanoo!


Ja taas oli katse kohti vuoren huippua. Tällä kertaa intiaanisiskoni "Istuva Kantapää" lähti mukaan seikkailuun. Minun intiaaninimeni "Makaa Sohvalla Ja Elämä Valuu Hukkaan" on vitsi, joka aukeaa niille jotka tuntevat mut. Olinhan nytkin aika kaukana kotisohvasta ja arkisimmasta arjesta...

Laiskahko reggae-musiikki säesti nousuamme ja polkujen ollessa jo ennestään tuttuja ei karttaa tarvinnut juuri vilkuilla. Jokaiseen reissuun kuuluu kuitenkin yllätyskortti ja tällä kertaa siihen liittyi satoja ampiaisia. Olin suunnitellun reitin valmiiksi ja meidän oli tarkoitus kulkea suorinta tietä ylös. Polun vaihtuessa uudeksi meidät kuitenkin yllätti sadat ampiaiset ja maa-ampiaispesä. Jouduimme kiertämään kohdan ja yritimme kiivetä rinnettä samalle polulle toiseen kohtaan. Huonoin tuloksin: kivet alkoivat vieriä rinnettä alas ja meidän oli pakko vaihtaa suunnitelmaa. Uusi reitti toi matkaamme useamman lisäkilometrin, mutta säilyimmepähän ilman ampiaisen pistoja.

Sääpallon luona huipulla istuskeli mukava jenkkipariskunta, joita opetimme geokätköilemään ja niin se kauan haaveissa ollut kätkökin löytyi. Yhteispiknikin jälkeen tiemme erosivat ja laskeuduimme siskon kanssa takaisin Mijasin kylään tuttuja polkuja pitkin.


Ylämäki, alamäki yhdessä kulkien...
Geokätkö check!

Perillä
La Bola

"Jalkapohjat tulehtuneet kävellessä"

 

Hieno diagnoosi, eikö?

Eksynyt vuorituristi ja neljä enkeliä


Suuntasimme eräänä päivänä ystävien kanssa Pico de Mijasille, eli Mijas-vuoren huipulle. Huippu sijaitsee 1151 metrin korkeudessa ja hyvällä säällä näkymät yltävät aina Afrikkaan saakka. Minulle vierailu Mijasin huipulla oli neljäs kerta, matkakavereilleni ensimmäinen. Litroittain vettä repuissa ja porukka reissufiiliksissä lähdimme kävelemään polkuja pitkin kohti korkeuksia.

Kohtasimme puolimatkassa suomalaisen naisen, joka oli eksynyt vuorelle jo tunteja aikaisemmin. Hätäkeskus ei ollut osannut paikantaa eksynyttä, eikä edes hätäkeskuspäivystäjän vuorivaellusryhmältä kysymät neuvot olleet auttaneet tilannetta. Naisen hätä oli jo suuri ja sekä vääränlainen vaatetus, että veden ja ruuan puute lisäsivät hänen pahaa oloaan. Annoimme vettä ja suolaista syötävää, kartan ja neuvot perille löytämiseksi. Vein hänet vielä hiukan alemmas rinnettä tien varrelle, josta ei voisi enää eksyä matkalla takaisin hotellille. Vaihdoimme vielä puhelinnumerot, kaiken varalta.

Meidän matka kuitenkin jatkui ylöspäin pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Vuorelle lähtiessä on varattava riittävästi aikaa, jotta ylimääräiset tauot eivät sekoita pakkaa. Näin olimmekin tehneet ja kaikki sujui mallikkaasti. Sankka pilvikerros jäi allemme kun jatkoimme helteisessä auringon paisteessa aina huipulle saakka. Upeissa maisemissa ja hyvässä seurassa tunnelmakin oli huipussa!

Kotimatkaamme säesti torvien ja rumpujen kaiku pitkin vuoren rinteitä. Semana santan pääsiäiskulkueiden orkestereiden musiikki kuului keskelle pilviverhoa, jonka läpi laskeuduimme alas rinnettä. Sain aiemmin päivällä eksyneeltä naiselta kauniin viestin "Siiri, enkelini...". Nainen halusi istua kanssamme illallispöytään kun palaamme takaisin Mijasin kylään.

Niinpä me viisi kulkijaa istuimme lopulta viinilasit käsissä Espanjan pimenevässä illassa. Hetken meitä yhdisti yhteinen jaettu kokemus. Kaunista.




 


tiistai 5. toukokuuta 2015

Almuñecar - Roquetas de Mar - Aguilas - Torrevieja - Alicante

Viikonloppureissu Torreviejaan ystävien luo on aina hyvä ratkaisu!

Samaan aikaan useampi ystävä sattui viettämään aikaansa Torreviejassa ja siinäpä vasta hyvä tekosyy lähteä tien päälle. Kun kyyti perille ilmestyi kuin tyhjästä, oli paketti kasassa. Menomatkalla yövyimme Roquetas de Marissa ja pysähdyimme Almuñecarissa sekä Aguilasissa kahvikupposen äärelle. Roquetas de Marissa ei erään asukkaan mukaan ole tapana käydä ravintoloissa syömässä, ja tämä tuli koettua illallispaikkaa etsiessä itsekin. Kaupungin kahdesta ravintolasta valitsimme sen, jossa kokki ei ollut paikalla. Lopulta saimme ruokaa, tosin emme sitä mitä listasta alunperin tilasimme. Matkailu avartaa!

Perillä löysin majapaikan Piian ja Kimin luota. Ihana, lungi viikonloppu uusilla nurkilla piristi ja tulipa korkattua kevään biitsiloikoilukausikin Saanan kanssa :) . Makeita ystäviä mulla!

"...ja kun kaupunki kiristää
maakuntamatkailu piristää
se pyyhkäsee pölyt olkapäiltä
ja painot pois vierittää

joo mä näin kauniita unia
ja niissä on mahtavia tapahtumia
eläviä värei eläviä kuvia..."

Raappana - Kauniita unia

Linja-autoasemahengailua Alicantessa

Treenit altaalla

Pieni pyörä, iso ihminen

Playa

Kaffepaussi Aguilasissa

Almuñecar

Huomisen talo

Reissukaverit <3

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Partio en España

Suomalainen partiolippukunta Lumipartio on toiminut Aurinkorannikolla vuodesta 2010. Lumipartiossa toimii kaksi sudenpentujen ryhmää (7-9v.), yksi seikkailijoiden ryhmä (10-12v.) ja yksi tarpojien ryhmä (12-15v.). Toiminta koostuu viikkokokouksista, omien ryhmien leireistä, koko lippukunnan leireistä ja päivätapahtumista, kuten koko lippukunnan kaupunkisuunnistus.

Tänä viikonloppuna sudenpennut leireilivät Cabopinon leirintäalueella Marbellassa. Mukana oli 11 lasta ja 5 aikuista. Kovaakin sadetta oli luvattu, mutta saimme vain pari hentoa vesipisaraa. Vuokrattu mökki oli lähinnä ruuanlaittoa varten ja yövyimmekin perinteisesti teltoissa. Kivi selän alla nukkuminen silloin tällöin tekee ihmiselle hyvää :) .

Vuosien takaiset partiokokemukseni eroavat "hiukan" toiminnasta täällä Espanjassa. Kun tulentekopaikkoja ei ole, on nuotion tekemiseksi käytettävä mielikuvitusta. Kynttilä lasipurkissa toi tunnelmaa pimenevässä illassa ja säästyimme kotiin palattuamme savunhajuisten vaatteiden tuuletusoperaatiolta. Leireily leirintäalueella on kovin erilaista kuin Suomessa yleisempi metsissä vaeltaminen, mutta onpahan saniteettitilat lähellä ja juoksevalla vedellä tiskaaminen aina helpompaa.

Partio on kuitenkin pohjimmiltaan samanlaista sijainnista huolimatta. Partiolainen kunnioittaa toista ihmistä ja luontoa, rankentaa ystävyyttä yli rajojen, on luotettava, tuntee vastuunsa ja tarttuu toimeen, kehittää itseään ihmisenä ja etsii elämän totuutta. Siinä onkin jo tekemistä!

Aurinkoinen sadeviitta
Johtajien lepohetki :)
Leipäauto kiersi myymässä tuoretta leipää.
Nuotio
Pienen partiolaisen sushi-eväät
Leirisäännöt

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Yoga en la playa


Aurinko, jooga, ranta, ystävät. Täydellinen päivä!

Huipulle!

Mijas-vuoren huippu on tullut tutuksi jo aiempina vuosina, mutta näkymät 1151 metristä on niin upeat, että uudestaan on palattava. Tällä kertaa kutsuin mukaani muutaman uuden ystävän. Lopulta matkaan lähti 18 reipasta maailmanmatkaajaa Koreasta, Kolumbiasta, Saksasta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Slovakiasta ja Suomesta. Lähtökohdat olivat hiukan jännittävät, isossa porukassa kun on enemmän muuttujia, mutta tavoitteet toteutuivat: kaikki pääsivät huipulle, kaikki 18 palasivat alas vuorelta ja reissu oli onnistunut ja ikimuistoinen!

Matka oli osalle helppo ja joillekin erittäin raskas. Useimmille kuitenkin jotakin siitä välistä. Yhdessä tsemppasimme toisemme ylös ja yhteistyössä painavat reputkin pysyivät loppuun asti mukana. Pienestä usvaverhosta huolimatta näimme Arfikkaan saakka ja kaikki muut vuoren huiput tuntuivat jäävän meitä alemmas. Olin Mijasin huipulla nyt kolmatta kertaa, toiset ensimmäistään. Siihen itsensä voittamisen fiilikseen ja niihin maisemiin ei pääse kyllästymään, vaikka useamminkin kapuisi.

Kyllä jälkikäteen hymyilytti, että mitä sitä tuli taas tehtyä :) . Veinkö todella 17 matkalaista vuoren huipulle ja reissu onnistui täydellisesti?! Eräs mukana ollut minulle uusi tuttavuus, kysyi alas palattuamme kuinka kauan olen tehnyt näitä oppaan töitä. Uusi reissu on jo suunnittelussa, voisiko näistä hommista ihan saada rahaakin...

Mijas Pueblossa, kapeilta kaduilta kohti kivisiä polkuja
Suunta on ylöspäin!
Huipulla!
Pimeä ehti ennen meitä Mijasin kylään

Eläkkeellä apinaksi Gibraltarille?

Gibraltar on niitä kohteita, joissa ikäänkuin täytyy käydä. Tämä vain siksi, että sattuu olemaan lähistöllä. Gibis on kuitenkin kerrassa nähty. Ylös kukkulalle vievä köysihissireissu on hinnaltaan lähemmäs parikymppiä ja periltä löytyy läjä apinoita, jotka roikkuvat repuissa kiinni ja seuraavat perässä silmät tiukasti turistien eväissä. Joku oli hurauttanut ylös vuorelle autolla, jonka katolla pienet apinat hyppivät kuin trampoliinissa katon kivasti joustaessa alla. Pyyhkijät olivat jo antaneet periksi pomppijoille ja repsahtaneet alas. Lopulta siis köysihissiretki tullee halvemmaksi, kuin autolla perille ajaminen...


torstai 19. maaliskuuta 2015

Beachparty

Vanhana partiolaisena päädyin järjestämään kaupunkisuunnistustapahtuman Espanjassa toimivalle suomalaiselle partiolippukunnalle Lumipartiolle. Partiotoiminta on osa kansainvälistä sosionomiharjoittelua, jonka suoritan Fuengirolassa.

Tapahtuman suunnittelu kului enimmäkseen kaupunkia zygällä tutkien ja aurinkoisista kevätpäivistä nauttien. Aika lungia, eh!

Suunnistus vei lapsiryhmät halki kaupungin päätyen lopulta Sohailin linnan luokse rannalle paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Koko päivään osallistui noin kuusikymmentä partiolaista ja perheenjäsentä.

Ihana työparini Mirka ja kaikki vapaaehtoiset hommiin pakotetut tekivät rantapäivästä hienon, kiitos <3 !!

Jotain tuttua, punaista ja pehmeää...

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Vamos a la playa!


Biitsikelit on vihdoin täällä!

Lämpöä on +25 ja sininen taivas. Tänään vilukissakin laittoi mekon helmat heilumaan ja suuntasi rannalle. Mereen en mene, ellei ole surffilauta kainalossa. Tyydyin siis katselemaan toisten uhkarohkeita pulahduksia. Ihana vaan istuskella hiekalla ja ottaa lungisti. Epätyypillisen kylmän ja tuulisen talven jälkeen lämpö tuntui erityisen hyvältä.

Kuuman päivän kruunasi tietenkin iltasauna!