Siestaa ja fiestaa

Juhlittiin tänään Ritun synttäreitä Vegetalian herkullisella buffalla ja aurinkoisilla café con lecheillä. Samuelin sanoin: ¡Feliz cumpleaños mamá 38v.!

Sirkun puhelinmyyntiura alkaa olemaan tältä erää taputeltu. Tyrkytän lehtiä enää pari päivää ens viikolla ja sitten siirryn tärkeempään: lomailuun :). Samuel polskii pihan uima-altaassa säällä kuin säällä. Ihan nolottaa myöntää, että olen itse käynyt vaan kahlailemassa. Altaan vesi on jo 19 asteista, täytyypä ryhdistäytyä!

Málagan aeropuerto on tullut tutuksi, kun kyläläisiä on haettu ja viety. Meillä ei aika käy pitkäksi, vaikka koneet myöhästeliskin :). Nyt ilonamme ovat Kaisa, Hena ja Paula, ens viikolla saapuu Anu.. Taitaa loppukevät mennä niin, että edelliset kun ehtivät alta pois, saa seuraavat jo hakea lentokentältä.

Huecco

Kaikki alkoi kesän 2011 surffireissulla Bilbaossa. Hotellin musakanavalta ja ravintoloiden taustamusiikeista jäi päähän soimaan hyvän mielen biisi:

Huecco - Dame Vida

Levy jäi ostamatta ja kotiin palattua alkoi kuumeinen etsintä. Suomesta ei levyä löytynyt, joten tyydyin youtuben musiikkiantiin.

Syyskuussa Vallilan postiluukusta kolahti levy omistuskirjoituksella varustettuna. Naapureiden piristykseksi nauroin ääneen iloista yllätystä Espanjasta. Äiti ja Samuel olivat käyneet Hueccon akustisella promokeikalla musiikkitavaratalo Fnacissa Málagassa. Huecco oli ollut innoissaan kuultuaan Suomessa saakka olevista faneista. Hän kertoi itse pitävänsä Sari Kaasisen musiikista.

Espanjaan tultuani painelin Fnaciin ostamaan Hueccon aikaisempaa musiikkia ja etsimään paikallista ska:ta ja regeetä. Innokkaat myyjät kantoivat levyjä kasatolkulla ja muutama cd tarttuikin mukaan.

Little Pepe - Producto del barrio

Ska-P - Planeta Eskoria

Keikan metsästykseen! Hueccon kiertue 2012 sijoittuu Espanjaan, mutta ihan meidän lähikulmille showta ei tuoda. Sevilla on mukavan matkan päässä meiltä, joten päätettiin hankkia liput sinne. Muutaman viestin vaihtamisen jälkeen Hueccon kanssa kävi ilmi, ettei kyseiselle keikalle voi ostaa lippuja. Ne voi ainoastaan voittaa facebookissa osallistumalla espanjankieliseen tietokilpailuun. Toisella yrittämällä saimme liput (4 kpl) ja nyt on hotellikin varattu.

Hueccolta tuli vielä tervetulotoivotus: "Finland is always welcome!"

Sossun luukulle (?)

Ettei nyt ihan pelkästään lomailuksi menisi, aloitin duunit puhelinmyyntifirmassa. Myyn lehtiä Suomeen noin neljänä päivänä viikossa. Myynti sujuu ihan mallikkaasti, vaikka ensimmäinen asiakas oli allerginen painomusteelle. Nuoret usein lyövät luurin korvaan heti kättelyssä ja vanhat ovat varmoja salajuonesta. Työkaverit on rempseitä, mutta itse duunista on vaikea tykätä.

Muuten on flunssat ja muut taudit pysyneet poissa, mutta ääni läks. Duunissa tulee puhuttua kuutisen tuntia putkeen ja kun en osaa olla hiljaa vapaa-ajallakaan, ei ääni kestänyt. Los Bolichesin terveyskeskus Centro de Salud on nyt tullut tutuksi. Sairaslomatodistuksen saaminen vaati kolme lääkärikäyntiä, joista kahdella ei tehty minkäänlaisia tutkimuksia eikä juuri puhuttukaan.

Ensimmäinen yllätys ilmeni vastaanotossa, kun mukana oli passi ja eurooppalainen sairausvakuutuskortti, muttei kopiota. Mut passitettiin tien toiselle puolelle papeleríaan kopioimaan ne. Seuraava jännitysmomentti oli huomata, että terveyskeskuksen asioimiskieli on espanja ja sillä sipuli. Päädyin päivystykseen, jossa sain diagnoosin ja kävi ilmi, että tarvitsen erillisen lääkäriajan saadakseni sairaslomatodistuksen. Lääkäri löysi koneelta mulle varatun ajan sosiaalivirkailijalle ja ihmetteli kovasti miksi olen sinne menossa. Aika poistettiin ja sain seuraavaksi päiväksi ajan normilääkärille.

Seuraavana päivänä ensimmäinen kysymys oli, olemmeko tulossa tapaamaan sosiaalityöntekijää. No ei nyt olla! Nivaska lappuja kädessä ja taas uusi lääkäriaika taskussa jäin muutamaksi päiväksi sairaslomalle. Viimeinen aika oli sairasloman päättämistä varten. Äänelle olisi tehnyt hyvää vielä levätä, mutta tilanne oli kovin hämmentävä ja taisin jotain ymmärtää väärinkin, joten lääkäri päätti sairaslomani. Ehdin jo polttaa itseäni auringossa siihen malliin, että töihin palaaminen ei ole välttämättä huono juttu ollenkaan :D.

Beer 3,50€, mojito 4€, laughing gas 4€...

Kurkistus Fugen yöelämään.

Löydettiin vihdoin baari, josta saa mojitoa myös talvella. Kyllä maistuikin hyvältä pitkän etsiskelyn jälkeen, pakko oli varuiks maistaa vielä toisetkin. Omituista että yleisesti täällä mojito on kausituote, Suomessa kun ko. juomaa tarjoillaan ympäri vuoden. Ja minttuko siinä on se hankala ainesosa, jota on mahdotonta saada talvisin?

Tarjoilija kierteli pöydissä myymässä: "Laughing gas?". Ei kiitos! Viereisessä pöydässä kaverukset ostivat ilokaasua, ja vaikutus ei ollut ollenkaan nimenmukainen. Toinen kundeista muuttui hyvin pian pahoinvoivaksi ja hidasliikkeiseksi. Iloista, eikö?!

Osa baareista on auki aamuseitsemään saakka. Meille riitti hyvin pari tuntia vähemmän! Ovella jaettiin muovituoppeja, jotta porukka voi ottaa juomansa mukaan kotimatkalle :). Tästä nyt hyvä uusi käytäntö Suomeenkin toteutettavaks!

Mis amigos

Ihanaa, ystäviä kylässä!!

Aino, Salla ja Timo toi kyläilyllään vipinää meidän hitaaseen arkeen. Mä sain myös hyvän syyn ottaa lisää omaa lomaa duunista ;).

Kaikkialta sitä itsensä löytääkin! Vierailtiin Júzcarissa (http://en.wikipedia.org/wiki/J%C3%BAzcar), virallisessa smurffikylässä. Alunperin koko kylä maalattiin smurffinsiniseksi elokuvan kuvaamista varten. Kylästä löytyi yksi baari ja istahdettiin pitkän päivän päätteeksi lasilliselle. Baarimikko tuskin osasi sanaakaan englantia ja omituinen keskustelu baaritiskillä johti siihen, että juomamme koostui erittäin pahasta valkoviinistä jota pystyi juomaan vain sekoitettuna punaviiniin. Tämä cocktail oli baarimikon oma bravuuri. En suosittele :D.

Lauantaina pieni aamureippailu muuttui epähuomiossa viiden tunnin vuoristolenkiksi. Rusketusrajat nilkoissa ja polvitaipeissa ei välttämättä oo kaikista katu-uskottavimmat, mutta kertovat oman tarinansa :). Papukaijamerkki Ainolle tsempistä puolikuntoisena vuorilla vaeltelusta!

Sunnuntaina lähdettiin kapuamaan Mijaksen huipulle, Pico de Mijakselle (1150m.). Itsehän luulin, että mennään Mijaksen kylään kahville, joten lähdin matkaan farkut jalassa (virhe 1), ilman eväitä (virhe 2) ja liian vähän vettä mukana (virhe 3). Tunnin kapuamisen jälkeen tiedustelimme matkanjohtajalta mahtaako matkaa vielä olla pitkästikin jäljellä. Kuulemma olimme kavunneet vasta kolmasosan matkaa. Eihän siinä auttanut muuta kuin jatkaa matkaa ylöspäin.Vei kolme tuntia päästä huipulle (ihan pienellä reitiltä poikkeamisella) ja tunti 40 minuuttia laskeutua alas. Näkymät oli komeat, kyllä kannatti kavuta!