Partio en España

Suomalainen partiolippukunta Lumipartio on toiminut Aurinkorannikolla vuodesta 2010. Lumipartiossa toimii kaksi sudenpentujen ryhmää (7-9v.), yksi seikkailijoiden ryhmä (10-12v.) ja yksi tarpojien ryhmä (12-15v.). Toiminta koostuu viikkokokouksista, omien ryhmien leireistä, koko lippukunnan leireistä ja päivätapahtumista, kuten koko lippukunnan kaupunkisuunnistus.

Tänä viikonloppuna sudenpennut leireilivät Cabopinon leirintäalueella Marbellassa. Mukana oli 11 lasta ja 5 aikuista. Kovaakin sadetta oli luvattu, mutta saimme vain pari hentoa vesipisaraa. Vuokrattu mökki oli lähinnä ruuanlaittoa varten ja yövyimmekin perinteisesti teltoissa. Kivi selän alla nukkuminen silloin tällöin tekee ihmiselle hyvää :) .

Vuosien takaiset partiokokemukseni eroavat "hiukan" toiminnasta täällä Espanjassa. Kun tulentekopaikkoja ei ole, on nuotion tekemiseksi käytettävä mielikuvitusta. Kynttilä lasipurkissa toi tunnelmaa pimenevässä illassa ja säästyimme kotiin palattuamme savunhajuisten vaatteiden tuuletusoperaatiolta. Leireily leirintäalueella on kovin erilaista kuin Suomessa yleisempi metsissä vaeltaminen, mutta onpahan saniteettitilat lähellä ja juoksevalla vedellä tiskaaminen aina helpompaa.

Partio on kuitenkin pohjimmiltaan samanlaista sijainnista huolimatta. Partiolainen kunnioittaa toista ihmistä ja luontoa, rankentaa ystävyyttä yli rajojen, on luotettava, tuntee vastuunsa ja tarttuu toimeen, kehittää itseään ihmisenä ja etsii elämän totuutta. Siinä onkin jo tekemistä!

Aurinkoinen sadeviitta

Johtajien lepohetki :)

Leipäauto kiersi myymässä tuoretta leipää.

Nuotio

Pienen partiolaisen sushi-eväät

Leirisäännöt

Yoga en la playa

Aurinko, jooga, ranta, ystävät. Täydellinen päivä!

Huipulle!

Mijas-vuoren huippu on tullut tutuksi jo aiempina vuosina, mutta näkymät 1151 metristä on niin upeat, että uudestaan on palattava. Tällä kertaa kutsuin mukaani muutaman uuden ystävän. Lopulta matkaan lähti 18 reipasta maailmanmatkaajaa Koreasta, Kolumbiasta, Saksasta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Slovakiasta ja Suomesta. Lähtökohdat olivat hiukan jännittävät, isossa porukassa kun on enemmän muuttujia, mutta tavoitteet toteutuivat: kaikki pääsivät huipulle, kaikki 18 palasivat alas vuorelta ja reissu oli onnistunut ja ikimuistoinen!

Matka oli osalle helppo ja joillekin erittäin raskas. Useimmille kuitenkin jotakin siitä välistä. Yhdessä tsemppasimme toisemme ylös ja yhteistyössä painavat reputkin pysyivät loppuun asti mukana. Pienestä usvaverhosta huolimatta näimme Arfikkaan saakka ja kaikki muut vuoren huiput tuntuivat jäävän meitä alemmas. Olin Mijasin huipulla nyt kolmatta kertaa, toiset ensimmäistään. Siihen itsensä voittamisen fiilikseen ja niihin maisemiin ei pääse kyllästymään, vaikka useamminkin kapuisi.

Kyllä jälkikäteen hymyilytti, että mitä sitä tuli taas tehtyä :) . Veinkö todella 17 matkalaista vuoren huipulle ja reissu onnistui täydellisesti?! Eräs mukana ollut minulle uusi tuttavuus, kysyi alas palattuamme kuinka kauan olen tehnyt näitä oppaan töitä. Uusi reissu on jo suunnittelussa, voisiko näistä hommista ihan saada rahaakin...

Mijas Pueblossa, kapeilta kaduilta kohti kivisiä polkuja

Suunta on ylöspäin!

Huipulla!

Pimeä ehti ennen meitä Mijasin kylään

Eläkkeellä apinaksi Gibraltarille?

Gibraltar on niitä kohteita, joissa ikäänkuin täytyy käydä. Tämä vain siksi, että sattuu olemaan lähistöllä. Gibis on kuitenkin kerrassa nähty. Ylös kukkulalle vievä köysihissireissu on hinnaltaan lähemmäs parikymppiä ja periltä löytyy läjä apinoita, jotka roikkuvat repuissa kiinni ja seuraavat perässä silmät tiukasti turistien eväissä. Joku oli hurauttanut ylös vuorelle autolla, jonka katolla pienet apinat hyppivät kuin trampoliinissa katon kivasti joustaessa alla. Pyyhkijät olivat jo antaneet periksi pomppijoille ja repsahtaneet alas. Lopulta siis köysihissiretki tullee halvemmaksi, kuin autolla perille ajaminen...