Málaga

Málagan pimenevässä illassa on tunnelmaa. Aina kun on riittävästi aikaa kannattaa istahtaa terassille lasilliselle ja ihailla kuinka kaupunki herää eloon. Meidän ajoitus oli tällä kertaa epäespanjalainen ruoka-aikaa ajatellen ja odottelimme terassilla tunnin verran ruokaravintoloiden aukeamista. Jopa talvella tarkenee istua ulkosalla, sillä osa terasseista on suojattu tuulelta ja monilta terasseilta löytyy lämpölamput.

Pakollinen kulttuuripläjäys tulee helposti kuitattua Picasson museossa. Tällä hetkellä vierailevaa näyttelyä ei ollut, mutta ihan sopivasti riitti katselemista perusnäyttelyssäkin. Myös Picasson syntymäkoti löytyy lähistöltä, mutta siinä ei kuulemma ole juurikaan katselemista joten jätimme sen väliin.

Málagassa saattaa osua keskelle karnevaaleja ihan sattumalta. Tällä kertaa tori ja sen liepeet oli täynnä ihmisiä ja musiikki raikasi. Yhtäkkiä meillä oli serpentiinit ja pillit kaulassa sekä vappunaamiot silmillä!

Circuito de Jerez

Vietin aurinkoisen talvipäivän formulaharjoituksissa Jerezissä. Ajatus rataa kiertävistä autoista vailla kilpailumomenttia ei ehkä kuulosta riemukkaalta, mutta hauskaa oli! Parin tunnin ajomatka vuorten lomassa kauniissa maisemissa taittui leppoisasti auton takapenkillä kuusi- ja kymmenvuotiaiden poikien välissä.

Jo parkkipaikalla saattoi moottorin ulinasta päätellä että perille oltiin löydetty. Matkakaveri oli onneksi laskenut mut mukaan korvatulppakiintiöönsä, eikä mun tarvinnut viettää päivää sormet korvissa. Miten en ollut ollenkaan ajatellut koko asiaa etukäteen.. Meno oli kuin tenniskatsomossa, kun päät kääntyilivät rytmissä puolelta toiselle. Valokuvaustaitoja koeteltiin toden teolla, kun yritin metsästää kuvaan ohi sujahtavia formula-autoja. Todistettavasti ainakin yksi kuva kolmestakymmenestä onnistui :). Kuljeskelimme alueella useamman tunnin ajan, ihailtiin autojen vauhtia ja ihmeteltiin menoa varikolla. Tuliaisautokin tarttui kojusta mukaan.

Jopa formularadan aitojen ulkopuolella meteli oli niin kova, että korvatulpat sai pitää korvissa auton ovien sulkeutumiseen saakka. Portinpieleen nojailevat lampaat eivät olleet moksiskaan moottorien ulvonnasta. Liekö kyseisellä nurmialueelle kärrätty kaikki kylän kuurot otukset.

Tinto de verano

Tinto de veranoksi kutsutaan juomaa, jossa on suurempi osa punaviiniä ja loraus makeaa gaseosaa seassa. Punaviini ei hurjasti maksa ja gaseosaa saa samasta hyllystä lähikaupasta. Helppoa, eikö? Ensin pitäisi saada viinipullo auki.. Ensimmäisellä kerralla avaaja katkesi, puolet jäi käteen ja toinen puoli korkkiin. Toisella kerralla korkki saatiin revittyä irti, mutta kuten edelliselläkin yrittämällä, viini piti liruttaa kahvisuodattimen läpi.

Molemmissa tapauksissa Anu olisi posauttanut vasaralla pullon kaulan rikki :)..

Marbellasta Puerto Banúsiin

Matka paikallisbussilla Fuengirolasta Marbellaan kesti noin tunnin. Perillä suuntasimme suoraan rantaan. Ensimmäinen vartti meni Samuelin simpukkakokoelmaa kerryttäessä. Aurinkoinen mutta kovin tuulinen päivä oli oikein sopiva kävelypainotteiselle retkelle. Näkyvyys oli loistava, ja pystyimme näkemään jopa Afrikan puolella sijaitsevat vuoret. Opaskirja kertoo rantareitin Marbellasta Puerto Banúsiin olevan viitisen kilometriä pitkä. Meidän tiimin mielestä matkaan voi helposti lisätä kilometrin tai kaksi.

Puerto Banús on rikkaiden näyttäytymispaikka. Komeita autoja ja ökyveneitä toinen toisensa vieressä. Meidän rektiot kaikkeen hienoon ja kalliiseen eivät olleet "wau", vaan enemmänkin turhanpäiväinen brassailu herätti hilpeyttä. Valentinon, Guccin, Louis Vuittonin ja Diorin myymälöissä ei tällä kertaa ollut mitään mieluista. Sen sijaan löysin itselleni kymppitonnin vihkisormuksen ;).

Matkailijan vinkki: Pidä aina mukanasi pussinsulkijoita siltä varalta että poikkeat ravintolaan syömään. Maksun hetkellä näytä "ruuastasi löytynyttä" sulkijaa ja johan tippuu aterian hinta. Meillä kävi hyvä tuuri ja talo tarjosi pikkuesineen valmiiksi ruokaan piilotettuna!

Rotkon halkaisema Ronda

Matkustaminen Andalusiassa sujuu helposti ja melko halvalla pitkänmatkanbusseilla. Päiväretkikohteita on lukemattomia, sen kuin valitsee mihin linkkariin hyppää ja matka voi alkaa!

Bussimatka Fuengirolasta Rondaan oli elämys. Ensimmäinen tunti sujui mukavasti moottoritietä pitkin Marbellaan. Ainoa jännitysmomentti paikallisilla motareilla on kiihdytyskaistojen puuttuminen kokonaan. Eli dösäriltä vaan vilkku päälle ja liikenteen sekaan! Marbellan jälkeen kaarsimme kohti vuoria ja siitä alkoikin tunnin mittainen kiemurtelu vuoren reunoilla serpentiinimäisillä kapeahkoilla teillä. Kun etupenkin pikkupoika alkoi voimaan pahoin, oli omassa olossa jo melkoisesti nieleskelemistä. Tien varren kukkapuskat ja valkoiset ristit eivät ainakaan lisänneet luottamusta ja osa maisemista jäi ihastelematta. Ei heikkohermoisille! Junallakin Rondaan pääsee, mutta aikataulut eivät suosineet meitä ja tulimme toista reittiä bussilla Malagan kautta kotiin. Tulipa nähtyä tuplasti kyliä ja komeita maisemia.

Rondan kaupunki lepää 723 metriä merenpinnasta kallioiden rajaamalla tasangolla. Keskustan halkaiseva rotko (Tajo de Ronda) vetää hiljaiseksi koko komeudessaan. Lähes sata metriä korkea silta yhdistää kaupungin puoliskot toisiinsa. Upeat maisemat avautuu Rondasta alas maaseudulle, wau! Me keskityttiin kaupunkeiluun, maisemiin ja hyviin leivoksiin. Ensi kerralla näen kaupungin toivottavasti myös laaksosta käsin.

Mikäli jalassa on hyvät lenkkarit ja aikaa riittävästi, kannattaa kävellä 9,5 kilometrin patikkareitti alas Rondasta, pitkin maaseutua ja lopulta takaisin ylös kaupunkiin. Se olkoon seuraavan reissun tavoite!

Delfiinejä näkyvissä

Fiilistelylenkkeilyyn on rantakatu eli paseo loistava vaihtoehto. Aamupäivällä paseolla notkuu niin paljon ihmisiä, että hölkkävauhdista on turha unelmoida. Leppoisa ja sopivan pituinen matka on Sohailin linnalle ja takaisin. Löysin sattumalta myös erittäin viihtyisän rantaravintolan jonka ehdottomaksi plussaksi mainittakoon taustamusiikin ska-rytmit.

Toinen lempisoundini on ehdottomasti pallon napakka osuma tennismailaan. Racket Club Fuengirola viereisessä korttelissa on tullut jo erittäin tutuksi. Viime viikolla pelattiin Mamán kanssa kolmesti ja ehdoton minimi jatkossa onkin yhdet pelit viikossa! Vilma voi siellä kotona jo kaivaa tennishameen naftaliinista, koska kukaan ei tule välttymään tennissessioilta :D!


Tänään oli fiilis huipussa kahvakuulatreeneissä rannalla auringonlaskun aikaan. Delfiiniparvi viihdytti meitä lähes tunnin ajan huomiotaherättävän lähellä rantaviivaa. Oli pakko tehdä pelkkiä vatsalihasliikkeitä, jotta näki merelle. Huomenna tietää tehneensä!