Vuoren huippuja ja surffiaaltoja - tarinoita Aurinkorannikolta. Tarina jatkuu syksyllä 2015... Vietnam!
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Siipä sii
Puhelin- ja liittymäasiat voivat olla jännittäviä seikkailuja!
Kuinka liittymäni lasku on alle viikossa kohonnut lähes yhdeksään tuhanteen euroon? Asiakaspalvelijan mielestä tilanne on hauska ja ettei tällaisesta kannata huolestua. Eikö vähän edes kuitenkin!?!
Entäpä missä seikkailee minun kakkospuhelimeni (suomen sim-korttia varten)? Kakkospuhelimen akku päätyi "eheytykseen" erääseen liikkeeseen ja itse puhelin eri operaattorin liikkeeseen "lukituksen avaukseen". Lukitusta on nyt avattu jo useampi päivä ja viimeksi kun kävin sitä kyselemässä, oli se jo annettu myyjän amigolle, jos hän vaikka osaisi avata puhelimen. Puhelin on ostettu kolme vuotta sitten prepaid-liittymän yhteydessä ja se on espanjalaiseen tapaan lukossa muiden liittymien käytön estoksi. Löytyiköhän vihdoin tarinan avainhenkilö?
"Siipä sii" on espanjan suomea ja tarkoittaa yhtä kuin joopa joo.
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
Hola hola carambola!
On aika pakata rinkka ja kääntää katse kohti Espanjaa ja Aurinkorannikkoa. Miten tässä taas näin kävi?
2012 kaipasin breikkiä duunista. Palaset loksahtivat kohdalleen ja sain viettää ihanat viisi kuukautta Espanjassa. Ihana oli myös aikanaan palata kotiin, oman kullan luokse. Nyt kolme vuotta myöhemmin samat kämppikset odottavat Fuengirolassa sohva valmiiksi pedattuna ja taas on aika lähteä. Levottomat nämä jalat, kun aina on mentävä...
VAMOS!
Yllä olevista lentokenttäfiiliksistä Espanjan kodin tunnelmiin. Perillä ollaan! Tuntuu aivan siltä kuin en olisi poissa ollutkaan. Edellisestä visiitistä taitaa olla kahdeksan kuukautta. Aamupalablenderi oli lupausten mukaisesti ilmestynyt tiskipöydälle, mutta muuten näyttää ihan tutulta. Epäaamuihmisenä koen että aamiaisen tulee olla helposti kurkkuun kaadettava, minimaalisesti energiaa vaativa suoritus. Kaikki tärkeä vaikuttaa siis olevan kunnossa.
"Ihan hyvä tässä on nukkua! Ei ainakaan tipahda lattialle."
2012 kaipasin breikkiä duunista. Palaset loksahtivat kohdalleen ja sain viettää ihanat viisi kuukautta Espanjassa. Ihana oli myös aikanaan palata kotiin, oman kullan luokse. Nyt kolme vuotta myöhemmin samat kämppikset odottavat Fuengirolassa sohva valmiiksi pedattuna ja taas on aika lähteä. Levottomat nämä jalat, kun aina on mentävä...
VAMOS!
Yllä olevista lentokenttäfiiliksistä Espanjan kodin tunnelmiin. Perillä ollaan! Tuntuu aivan siltä kuin en olisi poissa ollutkaan. Edellisestä visiitistä taitaa olla kahdeksan kuukautta. Aamupalablenderi oli lupausten mukaisesti ilmestynyt tiskipöydälle, mutta muuten näyttää ihan tutulta. Epäaamuihmisenä koen että aamiaisen tulee olla helposti kurkkuun kaadettava, minimaalisesti energiaa vaativa suoritus. Kaikki tärkeä vaikuttaa siis olevan kunnossa.
"Ihan hyvä tässä on nukkua! Ei ainakaan tipahda lattialle."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

