Sossun luukulle (?)

Ettei nyt ihan pelkästään lomailuksi menisi, aloitin duunit puhelinmyyntifirmassa. Myyn lehtiä Suomeen noin neljänä päivänä viikossa. Myynti sujuu ihan mallikkaasti, vaikka ensimmäinen asiakas oli allerginen painomusteelle. Nuoret usein lyövät luurin korvaan heti kättelyssä ja vanhat ovat varmoja salajuonesta. Työkaverit on rempseitä, mutta itse duunista on vaikea tykätä.

Muuten on flunssat ja muut taudit pysyneet poissa, mutta ääni läks. Duunissa tulee puhuttua kuutisen tuntia putkeen ja kun en osaa olla hiljaa vapaa-ajallakaan, ei ääni kestänyt. Los Bolichesin terveyskeskus Centro de Salud on nyt tullut tutuksi. Sairaslomatodistuksen saaminen vaati kolme lääkärikäyntiä, joista kahdella ei tehty minkäänlaisia tutkimuksia eikä juuri puhuttukaan.

Ensimmäinen yllätys ilmeni vastaanotossa, kun mukana oli passi ja eurooppalainen sairausvakuutuskortti, muttei kopiota. Mut passitettiin tien toiselle puolelle papeleríaan kopioimaan ne. Seuraava jännitysmomentti oli huomata, että terveyskeskuksen asioimiskieli on espanja ja sillä sipuli. Päädyin päivystykseen, jossa sain diagnoosin ja kävi ilmi, että tarvitsen erillisen lääkäriajan saadakseni sairaslomatodistuksen. Lääkäri löysi koneelta mulle varatun ajan sosiaalivirkailijalle ja ihmetteli kovasti miksi olen sinne menossa. Aika poistettiin ja sain seuraavaksi päiväksi ajan normilääkärille.

Seuraavana päivänä ensimmäinen kysymys oli, olemmeko tulossa tapaamaan sosiaalityöntekijää. No ei nyt olla! Nivaska lappuja kädessä ja taas uusi lääkäriaika taskussa jäin muutamaksi päiväksi sairaslomalle. Viimeinen aika oli sairasloman päättämistä varten. Äänelle olisi tehnyt hyvää vielä levätä, mutta tilanne oli kovin hämmentävä ja taisin jotain ymmärtää väärinkin, joten lääkäri päätti sairaslomani. Ehdin jo polttaa itseäni auringossa siihen malliin, että töihin palaaminen ei ole välttämättä huono juttu ollenkaan :D.