Huipulle!

Mijas-vuoren huippu on tullut tutuksi jo aiempina vuosina, mutta näkymät 1151 metristä on niin upeat, että uudestaan on palattava. Tällä kertaa kutsuin mukaani muutaman uuden ystävän. Lopulta matkaan lähti 18 reipasta maailmanmatkaajaa Koreasta, Kolumbiasta, Saksasta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Slovakiasta ja Suomesta. Lähtökohdat olivat hiukan jännittävät, isossa porukassa kun on enemmän muuttujia, mutta tavoitteet toteutuivat: kaikki pääsivät huipulle, kaikki 18 palasivat alas vuorelta ja reissu oli onnistunut ja ikimuistoinen!

Matka oli osalle helppo ja joillekin erittäin raskas. Useimmille kuitenkin jotakin siitä välistä. Yhdessä tsemppasimme toisemme ylös ja yhteistyössä painavat reputkin pysyivät loppuun asti mukana. Pienestä usvaverhosta huolimatta näimme Arfikkaan saakka ja kaikki muut vuoren huiput tuntuivat jäävän meitä alemmas. Olin Mijasin huipulla nyt kolmatta kertaa, toiset ensimmäistään. Siihen itsensä voittamisen fiilikseen ja niihin maisemiin ei pääse kyllästymään, vaikka useamminkin kapuisi.

Kyllä jälkikäteen hymyilytti, että mitä sitä tuli taas tehtyä :) . Veinkö todella 17 matkalaista vuoren huipulle ja reissu onnistui täydellisesti?! Eräs mukana ollut minulle uusi tuttavuus, kysyi alas palattuamme kuinka kauan olen tehnyt näitä oppaan töitä. Uusi reissu on jo suunnittelussa, voisiko näistä hommista ihan saada rahaakin...

Mijas Pueblossa, kapeilta kaduilta kohti kivisiä polkuja

Suunta on ylöspäin!

Huipulla!

Pimeä ehti ennen meitä Mijasin kylään

Eläkkeellä apinaksi Gibraltarille?

Gibraltar on niitä kohteita, joissa ikäänkuin täytyy käydä. Tämä vain siksi, että sattuu olemaan lähistöllä. Gibis on kuitenkin kerrassa nähty. Ylös kukkulalle vievä köysihissireissu on hinnaltaan lähemmäs parikymppiä ja periltä löytyy läjä apinoita, jotka roikkuvat repuissa kiinni ja seuraavat perässä silmät tiukasti turistien eväissä. Joku oli hurauttanut ylös vuorelle autolla, jonka katolla pienet apinat hyppivät kuin trampoliinissa katon kivasti joustaessa alla. Pyyhkijät olivat jo antaneet periksi pomppijoille ja repsahtaneet alas. Lopulta siis köysihissiretki tullee halvemmaksi, kuin autolla perille ajaminen...

Beachparty

Vanhana partiolaisena päädyin järjestämään kaupunkisuunnistustapahtuman Espanjassa toimivalle suomalaiselle partiolippukunnalle Lumipartiolle. Partiotoiminta on osa kansainvälistä sosionomiharjoittelua, jonka suoritan Fuengirolassa.

Tapahtuman suunnittelu kului enimmäkseen kaupunkia zygällä tutkien ja aurinkoisista kevätpäivistä nauttien. Aika lungia, eh!

Suunnistus vei lapsiryhmät halki kaupungin päätyen lopulta Sohailin linnan luokse rannalle paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Koko päivään osallistui noin kuusikymmentä partiolaista ja perheenjäsentä.

Ihana työparini Mirka ja kaikki vapaaehtoiset hommiin pakotetut tekivät rantapäivästä hienon, kiitos <3 !!

 

Jotain tuttua, punaista ja pehmeää...

Vamos a la playa!

Biitsikelit on vihdoin täällä!

Lämpöä on +25 ja sininen taivas. Tänään vilukissakin laittoi mekon helmat heilumaan ja suuntasi rannalle. Mereen en mene, ellei ole surffilauta kainalossa. Tyydyin siis katselemaan toisten uhkarohkeita pulahduksia. Ihana vaan istuskella hiekalla ja ottaa lungisti. Epätyypillisen kylmän ja tuulisen talven jälkeen lämpö tuntui erityisen hyvältä.

Kuuman päivän kruunasi tietenkin iltasauna!

Es fácil - Helppoa!

Koulumatka Málagan yliopiston kielikeskukselle El Paloon kestää Fuengirolasta puolestatoista tunnista kahteen/suunta. Matkalla on hyvin aikaa syödä aamupalaa, lukea kirjaa, tehdä espanjan läksyjä ja ihailla kaunista auringonnousua merestä. Totuus on tarua ihmeellisempää: jatkoin lähes joka aamu junassa unia Málagaan saakka ja popsin aamupalaa sitten lounastauolla.


Tämä rituaali toistui neljän viikon ajan. Nyt kuitenkin on kielikurssi ohi. Kuukausi intensiivistä opiskelua viitenä päivänä viikossa ja kymmeniä uusia kavereita ympäri maailman. Ei huono lisäpaino kokemusreppuun!

Näiden tyyppien kanssa hymyilyttää jopa juuri ennen lopputenttiä.

Loppukokeen jälkeen hymy vasta herkässä olikin!

Siipä sii

Puhelin- ja liittymäasiat voivat olla jännittäviä seikkailuja!

Kuinka liittymäni lasku on alle viikossa kohonnut lähes yhdeksään tuhanteen euroon? Asiakaspalvelijan mielestä tilanne on hauska ja ettei tällaisesta kannata huolestua. Eikö vähän edes kuitenkin!?!

Entäpä missä seikkailee minun kakkospuhelimeni (suomen sim-korttia varten)? Kakkospuhelimen akku päätyi "eheytykseen" erääseen liikkeeseen ja itse puhelin eri operaattorin liikkeeseen "lukituksen avaukseen". Lukitusta on nyt avattu jo useampi päivä ja viimeksi kun kävin sitä kyselemässä, oli se jo annettu myyjän amigolle, jos hän vaikka osaisi avata puhelimen. Puhelin on ostettu kolme vuotta sitten prepaid-liittymän yhteydessä ja se on espanjalaiseen tapaan lukossa muiden liittymien käytön estoksi. Löytyiköhän vihdoin tarinan avainhenkilö?

"Siipä sii" on espanjan suomea ja tarkoittaa yhtä kuin joopa joo.

Hola hola carambola!

On aika pakata rinkka ja kääntää katse kohti Espanjaa ja Aurinkorannikkoa. Miten tässä taas näin kävi?

2012 kaipasin breikkiä duunista. Palaset loksahtivat kohdalleen ja sain viettää ihanat viisi kuukautta Espanjassa. Ihana oli myös aikanaan palata kotiin, oman kullan luokse. Nyt kolme vuotta myöhemmin samat kämppikset odottavat Fuengirolassa sohva valmiiksi pedattuna ja taas on aika lähteä. Levottomat nämä jalat, kun aina on mentävä...

VAMOS!

Yllä olevista lentokenttäfiiliksistä Espanjan kodin tunnelmiin. Perillä ollaan! Tuntuu aivan siltä kuin en olisi poissa ollutkaan. Edellisestä visiitistä taitaa olla kahdeksan kuukautta. Aamupalablenderi oli lupausten mukaisesti ilmestynyt tiskipöydälle, mutta muuten näyttää ihan tutulta. Epäaamuihmisenä koen että aamiaisen tulee olla helposti kurkkuun kaadettava, minimaalisesti energiaa vaativa suoritus. Kaikki tärkeä vaikuttaa siis olevan kunnossa.

"Ihan hyvä tässä on nukkua! Ei ainakaan tipahda lattialle."

Verkostoitumista

Vieraita Suomesta on piisannut ja kun kämppiksiäkin on jatkuvasti kahdesta kolmeen ei ehdi yksinäisyys vaivata. Hillan sakki ilahdutti meitä useamman viikon ajan, ystävät Susan ja Pauliina lyhyemmän pätkän ja parhaillaan kylässä ovat Suvi, Jani ja kymmenkuinen Peppi. Ihanaa kun on tohinaa, mutta saatanpa nauttia rauhasta ja omasta ajasta kotiin palattuani. Älä siis ihmettele jos mun puhelin on pari viikkoa hiljaa laskeuduttuani helsinkivantaalle ;).

Jääkiekon mm-kisakatsomot, upeat ilmat, retket ja kyläilijät ovat pitäneet kiireisinä. Kevään aikana olen tutustunut useampaan uuteen ihmiseen, kuin parissa vuodessa yhteensä. Verkostoituminen olkoon siis kevään sana! Ihan mietityttää, kuinka toiset kerkeävät töitäkin tekemään ;). Kuvassa Janin uusi kesähattu!

Tehtiin Vilman kanssa surffireissu ihanaan Tarifaan. Surffaamaan ei päästy, sillä aallot puuttuivat, mutta sen myötä meille jäikin enemmän aikaa nauttia cavaa rannalla :). Harmillisesti Tarifan tunnelmakuvat tuhoutuivat läppärin potkastessa tyhjää. Mielen sopukoista nuo kuvat onneksi löytyvät!

Valokuvattavanakin olen kerennyt olemaan. Me Naiset Sport -lehden kesäkuun numerosta voit kurkistaa, minkälaisia luurankoja mun kaapeista löytyykään :D.

Nispero

Nispero, lokvatti, japaninmispeli. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin on myös uudella suosikkihedelmälläni, jota mieluiten nisperoksi kutsun. Ohuen kuoren alta löytyy makea ja mehukas omenan ja päärynän sukulainen, nam!

Maman ystävän pihapuusta maistoin ensimmäisen nisperoni ja jäin samantien koukkuun. Osuttiin loistavaan aikaan yllätyskylään, kun oli skumppapullokin valmiiksi avoinna ja aurinko paisteli Railin terassille.

Markkinoiltakin nisperoita saa, Hakaniemen torista en tosin tiedä :)..

Me gusta España

Espanjaan tultuani räpsin kuvia alvariinsa. Tuntui siltä että jokainen vilkaisu tulisi saada ikuistettua ikään kuin todisteeksi kaikesta tapahtuneesta. Nyt kun olen kotiutunut tänne melkein jäädäkseni ei kamera enää eksy helpolla käsilaukkuun ja kuvien ottaminen onkin jäänyt vähemmälle. Kai se niin menee, että kameran linssin läpi tihrustaessa jää helposti jotain näkemättä.. Blogin päivitys meinaa myös unohtua, kun helteet on saapuneet ja sisään ei koskaan ole kiire.

Tässä muutama tunnelmakuva matkan varrelta:

Seikkailuystävät kotikulmilla Los Pacosissa

Siesta Madridilaiseen tapaan

Etsi kuvasta kirjoitusvirhe.
Niin mitä saa ilmaiseksi?!

Mijas Pueblo on täynnä pieniä kujia

 Mijas Pueblon kukkaloistoa

Montemar Altossa pääsee soutelemaan

Toro ja hurjan uskalias kiipeilijä :)



Madridia nauttien